Olli palasi takaisin hommiin Swerockille neljän vuoden jälkeen

Olli Vähätalo palasi neljän vuoden jälkeen toiselta työnantajalta Swerockille ajojärjestelijäksi ja tilauskeskuksen hoitajaksi. Kotipaikkakunnalle paluun lisäksi hän sai tutut, mielekkäät työtehtävät, mutta eniten vaakakupissa painoi kuitenkin työpaikan poikkeuksellisen hyvä yhteishenki.

”Swerockilla avautui paikka tuttuihin hommiin ajojärjestelijäksi ja tilauskeskuksen hoitajaksi juuri otollisella hetkellä syyskuussa 2018. Halusin palata avioeroni jälkeen Turun seudulle, jossa olivat lapsuuden perheeni ja läheiset ystäväni. Paluu Swerockille ei ollut kiinni palkasta tai työsuhde-eduista, vaan siitä, että saan tehdä mielekästä työtä ja voin hyvin. Sain paikan ja muutin takaisin kotikonnuilleni Lietoon syyskuussa 2018”, Swerockilla Liedossa työskentelevä Olli Vähätalo kertoo.

”Oli mukava palata aiempiin töihini luotettavalle työnantajalle. Sain turvallisen työympäristön ja tutut työkaverit. Kirsikkana kakun päällä järjestelmät oli päivitetty poissaolovuosinani vastaamaan nykypäivän tarpeita.”

Olli Vähätalo lähti Swerockilta kesällä 2014 saatuaan houkuttelevan työtarjouksen muualta. Hän siirtyi ajojärjestelijäksi uudelle työnantajalle. Uudessa paikassa oli kova työn imu ja valtavasti työtä. Vähätalo kertoo tehneensä töitä 24/7. Kun tätä oli jatkunut puolitoista vuotta, hän poltti itsensä loppuun. Onnekseen hän pääsi betonimylläriksi samalla paikkakunnalla toimivaan toiseen yritykseen ja työskenteli siellä seuraavat kaksi ja puoli vuotta.

Hyvä yhteishenki auttaa jaksamaan

”Sitten tuli avioero. Syyt eroon ovat toki aina moninaisia, mutta loppuun palamisellani oli siihen merkittävä vaikutus. Eron jälkeen ei ollut mieltä jäädä pääkaupunkiseudulle, vaikka olinkin asunut siellä jo kymmenkunta vuotta”, Olli Vähätalo kertoo.

Peab-henki on Vähätalolle tärkeä voimavara työssä. Palattuaan Lietoon hän sai huomata, etteivät yhteisöllisyys ja yhteen hiileen puhaltaminen olleet vuosien kuluessa kadonneet mihinkään. Kokemukset toisilla työantajilla antoivat perspektiiviä: Peabilla yhteisöllisyys tuntui olevan aivan omaa luokkaansa.

”Teen työtä, josta voin olla ylpeä – yhdessä tiimimme kanssa rakennamme yhteiskuntaa.”

”Joskus töissä huolet painavat päälle, mutta onneksi minulla omat luottopakkini: työkaverit ja esimies, joiden kanssa voin keskustella ja ratkoa tilanteita. Tiedän, ettei minua jätetä asioiden kanssa yksin. Loppuun palamisesta opin sen, että työt eivät lopu koskaan tekemällä”, hän analysoi.

Haluan kehittää alaa ja kehittyä itsekin

Olli Vähätalon mielestä työelämästä on tullut aivan liian hektistä. Myös rakennusalalla kaikilla tuntuu olevan jatkuvasti kiire.

”Välillä pohdin, mistä kiire johtuu, mutta en ole löytänyt siihen yhtä selkeää syytä. Omassa työssäni kiire on onneksi kausiluontoista. Viikot ennen juhannusta ovat vuoden hurjimmat, ja aika tuntuu loppuvan kesken. Iltaisin päässä vain surisee, kun on päivän aikana puhunut 150–200 puhelua. Töitä en kuitenkaan mieti vapaa-ajalla – kun lähden työpaikan ovesta ulos, työt jäävät sen taakse.”

Olli Vähätalolle tärkeimpiä työssä viihtymisen kulmakiviä ovat työn mielekkyys ja yhteishenki.

Olli Vähätalo pysähtyy välillä miettimään tulevaisuuttaan ja työuraansa. Takana on jo pitkä työura, ja hän kokee osaavansa homman – ja pitää siitä.

”Mutta miten kehittyä ja miten edetä – voisinko nousta alalla muihin tehtäviin? Tärkeintä minulle tulee aina olemaan oman työn mielekkyys ja yhteishenki. ”