Kahden sukupilven kiviainesosaajia

Swerockilla Jyväskylässä työskentelee kaksi Rostia, Harri Rosti työmaapäällikkönä ja hänen tyttärensä Laura työnjohtajana. Millaista on tehdä töitä samalla alalla ja vieläpä saman työnantajan palveluksessa? Kumpi opettaa kumpaa, ja mitä he ovat oppineet toisiltaan?

Laura Rosti: ”Meillä on yhteiset arvot mutta eri tyyli tehdä asioita”

”Aloitin 17-vuotiaana kesätöissä kiviainesalalla isäni jalanjäljillä. Jatkoin samoissa hommissa pari seuraavaakin kesää, ja kun hoidin työni kunnolla, sain vakituisen kiviaineslaborantin paikan. Opiskelin työn ohella rakennusinsinööriksi ja valmistumiseni jälkeen etenin työnjohtajaksi. 

Isäni työ kiehtoi minua jo lapsena. Pääsin silloin tällöin isän kyydissä seuraamaan murskatyömaan jännittäviä tapahtumia. Iän karttuessa murskabisnes alkoi kiinnostaa minua omaksi työuraksi asti. Isäni on esimerkillään opettanut, että sinnikkyydellä ja periksiantamattomuudella pääsee pitkälle. Häneltä olen oppinut myös, että työssä on aina tehtävä parhaansa eikä saa mennä siitä, mistä aita on matalin. Jos jotain haluaa, sen eteen on oltava valmis tekemään työtä.

Tuntuu hyvältä, että minuun luotetaan ja olen saanut vastuuta. Työni on monipuolista, ja saan tehdä töitä yhdessä erilaisten ihmisten kanssa. Meidän työyhteisössämme on hyvä henki. Kierrän eri kivimurskaamoilla, ja asummekin viikot yhdessä matkatyöläisten asunnoissa eri paikkakunnilla.

Jaamme isäni kanssa yhteiset arvot, mutta tyylimme tehdä asioita on erilainen. Isälleni olenkin opettanut, että työtä voi tehdä monelle eri tavalla, ei ole vain yhtä oikeaa tapaa. Touhuamme paljon yhdessä myös työn ulkopuolella. Olemme korjanneet autoja ja rakentaneet kaikenlaista. Viime kesänä autoin isää, kun hän rakensi uutta taloa.

Työelämästä olen näiden kahdeksan vuoden aikana oppinut, että vanhempia ja kokeneita työntekijöitä kannattaa kuunnella ja heiltä on hyvä ammentaa kaikki saatavilla oleva tietotaito. On tärkeä uskoa itseensä ja omaan osaamiseensa. Nuori voi opettaa vanhemmille vastavuoroisesti esimerkiksi vuorovaikutustaitoja, uusia toimintatapoja ja tietotekniikkaa.

Näen tulevaisuuden valoisana. Uskon, että rakennus- ja kiviainesalalla riittää työtä. Panoksellemme on suuri merkitys koko suomalaisen yhteiskunnan pyörittämisessä. Nuoria tarvitaan alalle lisää! Olen 25-vuotias ja vielä työurani alkutaipaleella. Haluan jatkuvasti oppia uutta, kehittyä työssäni ja myös kehittää alaa.

Harri Rosti: ”Tytär on saanut minut pois liian tutuilta urilta”

Minulla on pitkä ura kiviainesliiketoiminnassa ja jo kaksikymmentä vuotta samassa talossa. Aluksi työskentelin yleismiehenä ja laboranttina, mutta aika pian avautui työmaapäällikön paikka. Nykyään vastaan Swerockin Keski-Suomen maa-ainesalueista ja näiden hoidosta. Teen paljon yhteistyötä aliurakoitsijoiden kanssa ja olen myös mukana betonisorien valvonnassa.

Kivenjalostus on pysynyt periaatteessa samanlaisena kaikki nämä vuodet, mutta kaikki muu onkin muuttunut: työtavat ja koneet – ja yritysostojen kautta työnantajakin. Tietotekninen murros on ollut valtava. Hyvä työyhteisö ja mukavat työkaverit ovat se liima, joka on saanut minut pysymään samassa työssä näin pitkään.

Tyttäreni Lauran kanssa on ollut helppoa tehdä töitä, sillä hän on aina ollut halukas ottamaan neuvoja vastaan. On ollut pelkästään eduksi, että olemme läheisiä. Tutulle ihmiselle on aina helpompi tuoda esiin omia näkemyksiään. Olen korostanut Lauralle, että jokainen on itse vastuussa omasta elämästään ja työstään. On ollut hienoa seurata, miten omasta tyttärestä on kasvanut ammattiosaaja ja rohkea, vastuuntuntoinen aikuinen.

Lauralta olen oppinut, että asioita voi tehdä toisellakin tavalla. Hän on saanut ohjattua minua pois liian tutuilta ja vanhoilta urilta. Hän on neuvonut minua paljon tietotekniikassa, ja arvostankin kovasti, että olen saanut tyttärestä henkilökohtaisen it-tukihenkilön.

Olemme usein yhdessä miettineet, miten houkutella nuoria alalle. On kerrottava kaikesta hyvästä: hyvistä työoloista, tiimihengestä ja tekemisen meiningistä. Toki jokaisen tälle uralle tulevan on aloitettava työmaalta, fyysisesti raskaasta vuorotyöstä. Näin oppii perusasiat, joiden päälle voi rakentaa urapolkua.

Olen toiveikas tulevaisuuden suhteen. Työnantajamme Peab kehittää alaa investoimalla uuteen kalustoon ja hankkimalla uusia maa-ainesalueita. Tämä kaikki on panostusta selvästi pidemmälle kuin vain viiden vuoden päähän. Voin itsekin vielä oppia jotain uutta, saada uudenlaisia tehtäviä tai projekteja. Sen aika näyttää.”